Mun täytyi hetkellisesti vielä palata kertomaan, kuinka kauniisti ulkona sataakaan lunta!!! Näyttää siltä että taas koko maailma peittyy pehmoisiin hiutaleisiin. Ihan tuli sellainen olo että eläisi tammikuuta eikä maaliskuun alkua.. Meinasi masumammalta tippa tulla silmäkulmaan, niin kauniilta kaikki taas näytti.
Ja palatakseni aikasempaan kirjoitukseeni, kun mainitsin niistä yliluonnollisista asioista.. Taisin kokea sellaisen tai sitten mun aivoni haluaa ajatella että koin sellaisen. Mutta oli miten oli, kolmen päivän ajan oon nyt löytäny mun vasemmasta kämmensyrjästäni mustetta.. Siis kuulakärkikynän sinistä mustejälkeä, mutta en kuolemaksenikaan tajua miten sitä on voinut tulla siihen kun en ole kynää kädessäni pitänyt. Enkä sen puoleen löytänyt mistään lähehltäni kynää joka olisi mahdollisesti vuotanut.. Tutkin jopa sen kirjan mitä nyt olen lukemassa, koska lukiessani olen sen tahran huomannut... Mutta ei löydy. Taidan mielessäni kuvitella yliluonnollisia, koska haluaisin kovasti joskus sellaistakin kokea. =) Hassua mitä ne aivot tekevät, ihmisen mieli on mitä kiehtovin paikka.
Mutta nyt tämä Don Quijote rupeaa metsästämään olemattomia mustetahroja sekä kuulakärkikyniä, sekä valmistautumaan töihin lähtöön. Palaan kyllä kertomaan musteläiskien tarinaa.