Kas vain, on taas saatu päivä käyntiin. Yö oli hikinen, koska musta tuntui ettei henki oikein kulkenut ja nenä oli ihan tukossa.. Taas tää räkätauti alkaa vaivata, saisi mennä jo jonkun muun riesaksi.
Niin, tosiaan, tuli tuossa pistäydyttyä Arvoisan Neuvolatädin vastaanotolla kuukausittaisella tsekkauksella. Viikkoja olisi kasassa 18+1, masu-alien pyörii ja hyörii siellä hyvin touhukkaasti. Ultrassa näkyi sormia ja varpaita, polvia ja käsiä, suuta ja silmiä.. =) Kaikki oli hyvin, paino oli kuulemma noussut mukavasti ja sf-mitta tasan keskikäyrällä. Sydänäänet 152 lyöntiä minuutissa. Kiireistä siis.
Mutta se näistä lääketieteellisistä seikoista. Päivä on tänään muuten ollut varsin lumisen ankea, ja tuo lumi näyttäisi vahvasti rupeavan muotoutumaan Salakavalaksi Sohjoksi. Mikä ei varsinaisesti kuulu omiin lumen lempimuotoihini. Lumihan on parhaimmillaan kesällä; kun sitä ei ole. Koira oli tänään neuvolareissuni aikana päättänyt yllättää mamin iloisesti; kotiin tullessani keittiön lattialla mua odotti läjä höyryävää sontaa sekä lammikollinen Keltaista Nestettä.. Raivokäyrät rupesivat uhkaavasti nousemaan, ja verisuonet pullistelemaan otsasta, mutta sain hillittyä haluni nitistää se otus sohvan nurkkaan.. Jotain hyvää siitäkin että nenä on tukossa, ei tarttenu haistella sitä sonnan ja nesteiden hajua samalla kun siivos..
Tänään olisi vielä yks etappi; vakuutusyhtiössä käynti. Ne on niitä paikkoja johon meikätyttö viimeiseksi haluaisi raahautua pulisemaan puisevia jonkun tärähtäneen vakuutusneuvojan kanssa, jolla on kahvin kellastamat hampaat, sirot silmälasit seitkyt-luvulta ja harmaa jakku. Kaiken kruunaa hieman ylikasvanut permanentti.. Ne tädit aina kyselee niin tarkkaan omaisuudesta ja kaikesta muusta mistä mulle henkilökohtaisesti ei olis niin väliä.. Sama kait se on minkä arvonen telkkari tossa hyllyn päällä nököttää, täydestä arvosta sitä ei kuitenkaan koskaan korvattaisi..
Tosin olen vielä sen verran naiivi näiden elämän tosiseikkojen kuten vakuutusten ja asuntolainan korkojen kanssa, että siltäkin osin se on yksi lysti, empä tajua kuitenkaan..
Musteläiskää ei ole tänään näkynyt. Se on varmaan poistunut mun aivojen ylikierroskeskuksesta.. Taisin tosissani kuvitella koko jutun, tai sitten sille oli niin luonnollinen selitys etten vielä itekkään ole sitä hoksannut. Mutta huomasin jotain muuta; Koirankarva-armeijan, joka lipuu hiljalleen meidän seinänvieriä.. Vissiin viimeinen vinkki sille että kaiva nyt jumalauta akka se imuri esiin ja vähän vikkelään.. Mitä suotta, huomenna ne on siinä taas.
On Maaliskuinen Karvanlähtö.