Jaahas. On aika jälleen aloittaa uusi päivä. Kahvit on juotu ja kirjaa luettu, tuntuu kuin aika olisi taas pysähtynyt. Kotona on ihan luonnottoman hiljaista, kun poika on päivähoidossa ja mies töissä. Koirakin nukkuu, eikä pidä sitä jatkuvaa hermoja raastavaa meteliä luidensa kanssa (joskus tuntuu että se kaluaa niitä tahallisen äänekkäästi). Illalla olisi taas tiedossa muutama tunti töitä, jotka ei -kumma kyllä- houkuttele yhtään.
Ajattelin siis ruveta kirjoittamaan blogia.. Miksi? Koska en osaa kirjoittaa romaania, vaikka haluaisin. Mahtaa kuulostaa typerältä, ja mistäs sitä tietää vaikka se olisikin, mutta en minä vain osaa. Tänne ajattelin osata kirjoittaa siitä miltä tuntuu olla yksin näiden ajatusten kanssa.
Moni varmaan luulee, että ihmisellä jolla on kaikki elämän perusasiat kunnossa ja joka on onnellinen, että sellaisella ihmisellä tuskin on paljon kirjoitettavaa. Luulit väärin.

Mulla pyörii päässä jos jonkinmoista ajatusta. Esimerkiksi että huomenna on neuvola, saas nähdä miten paljon masukaveri on kuukaudessa kasvanut!!! =) Mutta sen lisäksi, (johtuen ehkä mun sairaalloisen vilkkaasta mielikuvituksesta ja kovasta lukemisen innosta; joskus se on pelottava yhdistelmä) mieleni tekee pohtia monia asioita. Yliluonnolliset jutut on lähellä mun sydäntäni, ja niitä ruokkii yleensä Kingin kirjat, mitä ahmin kuin hukkuva ilmaa. Omasta elämästä on vaikea kertoa mitään yliluonnollista vaikka kuinka yrittäis, niinpä mä olen aina halunnut osata kirjoittaa sellasesta, mutta se kun ei tunnu luonnistuvan!! Halusin eilen aloittaa yliluonnollisen romaanin kirjoittamisen; kirjoitin kymmenen riviä niin tökeröä tekstiä että pyyhin sen samantien näytöltä ja painelin ulost tupakalle naama kiukusta punoittaen. Tai ei se kiukkua ollut, vaan Häpeää. Häpesin ku olin rustannut jotain niin pliisua ja höpöhöpöltä kuulostavaa edes kymmenen rivin verran!

Tänään on muuten Arvostetun Äitini Syntymäpäivä.. Samainen henkilö toimii työpaikalla pomonani, joten voitte kuvitella kuinka suloista se työnteko silloin tällöin on.. Juhlimisesta mainitakseni huomenna täytyy varmaan raahautua vanhuksille näitä kekkereitä pitämään, saa mummo halia taas pikku kultaansa! Oletteko muuten huomanneet kuinka mummot ja papat hurahtavat Aivan Totaalisesti lapsenlapsiinsa? en olisi uskonut että oma poikani voisi saada osakseen niin paljon huomiota kuin isovanhemmat tuntuvat jakavan.. He jopa tappelevat hoitovuoroista! Siis minun vanhempani ja mieheni vanhemmat. Kilpailevat kumpi saa pojan useammin yökylään. Huhhuh. Mutta siitä on syytä olla onnellinen, kaikilla ei ole kuulemma mahdollisuutta samaan ylellisyyteen.. Saapa nähdä mitä tämä elokuussa syntyvä vauva tekee tilanteelle. Olen tilannut sieltä tytön, mutta saapa nähdä nyt jo vähän jännittää että kumpi sieltä tulee!!! Kiinnostaisi ottaa selvää sukupuolesta etukäteen, mutta en vielä tiedä.. Luontohan sen kuitenkin päättää. Ulkona sataa taas lunta, mikä saa mut masentumaan, odotan jo niin sitä kevättä, vauvamasua ja vauvaa. Ja tietysti sitä ettei tarvitse joka aamu pukea kiukuttelevaa 2,5-vuotiasta toppavaatteisiin. Se kysyy meinaan kuuden aikaan aamulla hermoja kun pitäisi hoitoon lähteä..

Neuvolakäynnistä tulikin mieleeni ajatus, eräs huomio jonka tein kun viimeksi kävin kyseisessä paikassa. Kun odotin esikoistamme, mieheni oli jokaisella neuvolakäynnillä mukana; hän otti töistä vapaatakin sen takia. Mutta tämän raskauden aikana hän ei ole ollut mukanani ensimmäisessäkään neuvolassa. Onkohan se nyt sellainen "Been There, Done That"-juttu, ettei enää tarvitse vaivautua? Kiukuttaa.. Ja kaiken kukkuraksi sain eilen illalla vastauksesi hymähdyksen, kun kerroin tunteneeni vauvan ensimmäisen höyhenenkevyen hipaisun masussani. Hän kuittasi sen hymähtämällä "jaa" ja jatkoi Ihmeellisen Liigapörssin kanssa näpertelyä.. Joskus tekisi mieli potkaista se äijä turpa edellä nokkospuskaan, mutta olen osannut toistaiseksi hillitä tämän halun.. Mitäpä niitä kattiloita enää jakamaan, on yhteinen lapsi yhteinen koti, yhteiset lemmikit, yhteiset ystävät ja yhteinen velkahelvetti. =) Sen verran yhteistä että eiköhän niillä kiikkustuoliin asti päästä yhdessä, ainakin jos se minusta riippuu..

Mutta palaan asiaan jälleen, sillä porsaansuikaleet huutavat jääkapissa pannulle pääsyä!


Kommentit (0) | Kommentoi | Ilmoita asiaton viesti